Euroopan Unioni tukee voimakkaasti ajatusta ydinaseettomista vyöhykkeistä, viimeksi ydinaseettoman vyöhykkeen perustamista Lähi-Itään. Poliittinen tuki koskee Euroopan ulkopuolisia alueita, ei Unionia itseään. Yhtäkään poliittista keskustelua ei ole käyty Euroopasta ydinaseettomana vyöhykkeenä edes Euroopan parlamentissa, vaikka kaksi kolmannesta mepeistä allekirjoitti sittemmin parlamentin viralliseksi kannaksi tulleen vaatimuksen ydinaseettomasta maailmasta.
Periaatteessa kaikki kannattavat ydinaseetonta maailmaa. Natonkin tehtävä on luoda edellyksiä ydinaseettomalle maailmalle, mutta olla silti ydinaseliitto niin kauan kuin ydinaseita maailmassa on. Aseet eivät todellakaan ole häviämässä maailmasta.
Päinvastoin, ydinaseita ylläpidetään ja modernisoidaan. USA ja Venäjä ovat jopa kehittämässä uusia ydinaseita. Seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana USA rahoittaa ydinaseita tuhannella miljardilla dollarilla. Euroopan luvut ovat vaatimattomia tähän verrattuna, mutta sekä Ranska että Iso-Britannia modernisoivat aseistustaan huolimatta siitä että kumpaankaan ei kohdistu ydinaseiden käyttöä edellyttävää sotilaallista uhkaa.
Ydinaseiden inhimilliset seurakset
Jotta ydinaseriisunta saisi vauhtia ovat Norja ja Itävalta yhdessä rauhanliikkeen kanssa pyrkineet luomaan uuden viitekehyksen aseistariisunnalle. Tarkoituksena ole puhua niinkään aseiden määristä tai maiden välisestä voimatasapainosta tai edes siitä ettei ydinaseilla ole sotilaallista merkitystä. Nyt keskustellaan ydinräjähdysten, joko suunniteltujen tai vahingossa tapahtuneiden, inhimillisistä seurauksista.
Tämä lähestymistapa on tuonut keskusteluun aivan uudenlaisia näkökulmia. Ne, jotka ovat joutuneet ydinkokeiden kohteeksi saavat puheenvuoron kansainvälisissä kokouksissa. Melkein tapahtuneita onnettomuuksia on kartoitettu. Onpa tulossa vielä elokuva miehestä, joka pelasti mailman. Elokuvan pääosassa on venäläinen eversti, joka ei uskonut tietokoneiden varoitusta siitä, että viisi amerikkalaisohjusta oli matkalla kohti Moskovaa. Hänellä oli rohkeutta olla aloittamatta kolmatta maailmansotaa vuonna 1983 eikä hän antanut vastaiskukäskyä.
Norjassa, Meksikossa ja Itävallassa on järjestetty kokouksia, joissa teemana ovat olleet ydinaseiden inhimilliset seuraukset. Yli sata valtiota on osallistunut näihin kokouksiin ja myös allekirjoittanut vaatimuksen ydinaseettomasta maailmasta. Kansalaisjärjestöjen laaja kampanja, International Campaign to Abolish Nuclear Weapons (ICAN) tavoittelee myös ydinaseiden kieltämistä.
Viisi virallista ydinasevaltiota eli niin kutsuttu P5 (USA, Kiina, Venäjä, Ranska ja Iso-Britannia) on tähän saakka boikotoinut keskustelua inhimillisistä seurauksista. Nämä maat ovat päinvastoin todenneet että juuri katastrofaaliset inhimilliset seuraukset ovat aseiden tärkein ominaisuus ja juuri siksi pelote toimii. Nyt kuitenkin P5-maiden yhtenäisyyteen on tullut muutos: USA ja Iso-Britannia osallistuivat Itävallan joulukuussa 2014 järjestämään kokoukseen.
Ranska kantona kaskessa
Euroopan unioni on ollut hiljaa ydinasekysymyksestä ja selitys keskustelun puutteelle on harvinaisen yksiselitteinen: Ranska. Ranska vastustaa kaikkea keskustelua ydinaseriisunnasta. Ydinaseiden oikeutusta ei saa asettaa kyseenalaiseksi, vaan ainoastaan ydinaseiden leviämistä voidaan, ja tuleekin, vastustaa.
Tullessani Euroopan parlamenttiin, kävin keskusteluja ranskalaisten kollegojeni kanssa Euroopasta ydinaseettomana vyöhykkeenä. Viimeksi aihe oli ollut pöydällä toisen maailmansodan jälkeen. Heille kuitenkin aihe oli tabu, Ranskassa ei kertakaikkiaan ollut, heidän näkemyksensä mukaan, edellytyksiä käydä tätä keskustelua. Keskustelua ydinaseiden ja ydinvoiman välisestä suhteesta pidettiin myös mahdottomana.
Globaali ydinaseriisuntaa tukeva parlamentaarikkojen verkosto sai kuitenkin aikaan sen, että Ranskan parlamentissa järjestettiin keskustelu tilaisuus voitaisiinko aiheesta keskustella. Olin mukana keskustelussa, jossa eras asiantuntija ystävällisesti neuvoi suomalaista parlamentaarikkoa: “Ymmäthän, ydinaseet ovat osa ranskalaista DNA:ta.”
Ydinaseiden inhimillisiä seurauksia koskeviin kokouksiin Ranska ei vain jättänyt osallistumatta, vaan se ei ole edes vastannut kutsuihin. Olin hiljattain läsnä EU-kokouksessa, jossa Ranskaa kritisoitiin. Tähän Ranskan edustaja totesi että näiden kokousten tavoite oli täysin hämärä, eikä maa siksi halunnut osallustua. Tähän paikalla ollut Itävallan suuslähettiläs, seuraavan kokouksen isäntämaa, totesi että tavoite oli harvinaisen selkeä: ydinaseeton maailma. “Juuri siksi emme voi osallistua,” totesi Ranskan edustaja.
Ydinsulkusopimuksen tarkistus 2015
EU:n toiminta ydinasekysymyksessä selkiytyy erityisesti yhteisissä ydinsulkusopimus- eli NPT -kannanotoissa. Joka viides vuosi järjestetään sopimuksen tarkistuskokous, johon myös EU muodostaa jäsenmaiden yhteisen kannan.
Ydinsulkusopimus, joka on ollut voimassa vuodesta 1970 lähtien, perustuu kolmelle periaatteelle:
- Viidellä ydinpommin ennen vuotta 1967 räjäyttäneellä maalla saa olla ydinaseita. Nämä maat ovat Ranska, Iso-Britannia, USA, Venäjä ja Kiina. Sopimuksen mukaan maat sitoutuvat ydinaseriisuntaan ja tavoitteena on ydinaseeton maailma.
- Kaikki muut sopimuksen allekirjoittaneet maat, joita tällä hetkellä on yli 180, sitoutuvat olemaan kehittämättä, valmistamatta tai hankkimatta ydinaseita. Näiden maiden mahdollista asekehittelyä valvoo IAEA, Kansainvälinen atomienergiajärjestö.
- Sopimus takaa sen, että ydisaseettomilla mailla on rajaton oikeus käyttää ydinteknologiaa rauhanomaisesti muun muassa energian tuotantoon ja lääketieteellisiin tarkoituksiin.
Neljä valtiota on jättäytynyt ydinsulkusopimuksen ulkopuolelle ja ne ovat kehittäneet epävirallisia ydinaseita. Nämä maat ovat Intia, Pakistan, Israel ja Pohjois-Korea.
Sopimuksen täytäntöönpanossa on pitkään ollut suuria ongelmia. Käytännössä sopimus on toiminut ainoastaan ydinaseiden leviämistä estävänä sopimuksena. Ydinaseriisunnassa ei ole edistytty, vaan nykyisiä aseita modernisoidaan täyttä vauhtia. Edes ydinkoekieltosopimusta ei ole saatu hyväksyttyä. Tämä aiheuttaa suuria jännitteitä ydinsemaiden ja niiden maiden, joilla ei ole ydinasetta välillä.
Vuoden 2015 tarkistuskokouksesta odotetaan erittäin vaikeaa. Iranin kysymyksen ratkaisu on siirtynyt, eikä vuonna 2010 sovittua kokousta ydinaseettomasta Lähi-Idästä ole saatu vielä valmiiksi. Ydinaseettomat maat tulevat vaatimaan näyttöä ydinseriisunnasta ja vaatimaan aikataulutettuja toimenpiteitä hatarien lupausten sijaan.
EU on tehnyt jäsenmaiden yhteisen kannanoton näihin tarkistuskokouksiin. Ne ovat aina olleet ympäripyoreitä yleisiä lausuntoja, joissa todataan sopimuksen tärkeys ja vaaditaan sen ulkopuolelle jättäytyneitä maita liittymään siihen. Kannanotot ovat heijastaneet juuri ristiriitaa ydinasemaiden ja niiden maiden joilla ydinasetta ei ole välillä. Toisaalta Ranska ja Iso-Britannia eivat halua sitoutua ydinaseriisuntaan, toisaalta ydinaseriisuntaa voimakkaasti kannattavat jäsenmaat kuten Irlanti ja Ruotsi haluavat sitoumuksia ydinaseriisuntaan..
NPT kokouksissa EU on ollut todella hiljainen osapuoli. Tulevassa toukokuussa 2015 kun koko sopimus on vaakalaudalla, EU:n tulisi terästäytyä ja tehdä konkreetinen aloite siitä, miten ydinaseriisuntaa voitaisiin edistää. Samalla tulisi aloittaa keskustelu ydinaseettomasta Euroopasta, jotta itse olisimme esimerkki siitä, mitä muilta vaadimme.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Vihreä Tuuma.
Kirjallisuutta
Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons, IAEA/INFCIRC/140. April, 1976.
Report of Disarmament Commission. Annex I, Establishment of Nuclear-Weapon-Free Zones on the basis of arrangement freely arrived at among the States of the Regions concerned. United Nations. New York, 1999.
EU General Statement, First Preparatory Committee for the 2015 NPT Review Conference Vienna, 30 April-11 May 2012.
Cronberg T. 2010: Nuclear-Free Security. Refocusing Nuclear Disarmament and the Review of the Nuclear Non-Proliferation Treaty.
