Welfare and Social Issues

CETA ja TTIP: Kansalaisten etu takaisin keskiöön

Sopimukseen suunniteltu investointisuoja pakottaisi EU:n ja sen jäsenvaltiot toimimaan ylikansallisten yritysten määräysvallan alaisina, poistaen kansallisten hallitusten ja parlamenttien oikeuden sääntelyyn ja standardien asettamiseen. Tämän lisäksi sääntelyn yhdenmukaistaminen rajoittaisi kuluttajien valinnanvapautta ja pakottaisi heidät hyväksymään tuotteita, joita he eivät halua, esimerkiksi geneettisesti muunneltuja elintarvikkeita. Ennen kaikkea TTIP tulisi toimimaan esteenä kaupalle pohjoisen valtioiden ja etelän kehittyvien maiden välillä. Toimenpiteisiin on ryhdyttävä nyt, kun suuryritysten ajaman järjestelyn kaataminen on vielä mahdollista.

Syyskuun 11. päivänä vuonna 2014 Euroopan komissio torjui Eurooppalaisen kansalaisaloitteen (ECI) tekemän TTIP:n ja CETA:n vastaisen aloitteen, heikentäen siten ennestään kansalaisyhteiskunnan ja Euroopan komission välisiä suhteita. Kaiken kaikkiaan 230 järjestöä 21 eri maasta on tukenut ECI:n aloitetta. Aloitteen torjuminen poikkeaa selkeästi komission aikaisemmista tavoitteista kuunnella skeptisiä kansalaisia.

Helmikuusta 2014 alkaen EU:n kauppapolitiikan pääosasto on pyrkinyt muodollisesti integroimaan kansalaisyhteiskunnan edustajia neuvotteluihin. On kuitenkin käynyt ilmeiseksi, etteivät tämä niin kutsuttu ”TTIP neuvottelukunta” ja julkisuuteen tuotu suunnitelma investoijan ja valtion välisestä välimiesmenettelystä (ISDS) tule riittävästi korvaamaan prosessin kokonaisvaltaisia puutteita läpinäkyvyydessä ja osallistamisessa. Tämä on vahvistanut epäilyjä siitä, että komissio on nähnyt neuvonannon lähinnä toimintaterapiana prosessin kritisoijille.

CETA:n lopullisen sopimustekstin esittely jo ennen kuin neuvottelukunnan esittämät kommentit oltiin arvioitu kokonaisuudessaan, osoitti todeksi pelot siitä, että EU:n kauppapolitiikan pääosasto oli päättänyt viedä ainakin yhden sopimuksista päätökseen – hinnasta välittämättä.

Uusi globaali talousjärjestys

Hinta tulee nimittäin olemaan korkea, etenkin verrattuna siihen 0,05% vuosittaiseen kasvuun, joka TTIP:n avulla odotetaan saavutettavan – ja CETA:n tätäkin alhaisempiin lukuihin. Lisäksi nämä sopimukset saavat maailmankaupan pirstaloitumaan entisestään. Miten tahansa tehokkaiksi bilateraaliset, kahden osapuolen väliset sopimukset sopimukset osoittautuvat, eivät ne tule millään tapaa helpottamaan uuden, multilateraalisen sopimuksen luomista. Ne tulevat myös entisestään hankaloittamaan jo valmiiksi vaikeita kansainvälisiä prosesseja.

Kahden maailman suurimman kauppablokin välinen sopimus olisi haitallinen muille maille, sillä EU:n ja Yhdysvaltain yhdessä sopimat normit ja säännökset toimisivat keinona sulkea pois kolmannet osapuolet ja ohjata kauppasuuntia uudelleen.

Tämän seurauksena globaalin etelän maita uhkaisi monien hiljattain saavutettujen taloudellisten hyötyjen menetys, mikä puolestaan kasvattaisi sosiaalista eriytymistä. Sitä, että TTIP ei ole pelkkä alueellinen projekti, vaan Euroopan unionin ja Yhdysvaltain yhteinen, laaja-alainen yritys luoda uusi globaali talousjärjestys, ei voi tarpeeksi painottaa. Kun otetaan lisäksi huomioon että sekä EU että Yhdysvallat neuvottelevat investointisopimuksista Kiinan kanssa – erikseen, mutta kuitenkin yhteisessä linjassa – näyttää tämä uusi globaali talousjärjestys olevan suunniteltu koskemaan tiettyjä ulkopuolisia valtioita kuten Kiinaa, ja samalla entisestään etäännyttämään maita jotka eivät ole mukana sopimuksessa, esimerkiksi Venäjää.

CETA ja TTIP tulevat selkeästi leimaamaan kaupankäynnin ja politiikan välisten valtasuhteiden muutosta. Molemmat sopimukset eroavat aikaisemmista kauppa- ja investointisopimuksista, jotka ovat tähdänneet matalampiin tullimaksuihin ja investointien pakkolunastusten estämiseen. Nyt ei ole enää kyse tästä, vaan pelissä on politiikan johtoasema. ISDS:n ehdottamat parannukset ovat riittämättömiä ja keskustelu siitä, mitä yritykset tarkoittavat ”pakkolunastuksella” näyttää olevan loputon suo. Ehdotettu mekanismi, joka sallii lakitoimistojen tutkia suunniteltuja lakeja löytääkseen perusteita korvauksiin menetetyistä tuloista, on pysäytettävä alkuunsa.

Täysin epädemokraattinen prosessi

Vaikka CETA näyttää suojaavan yleishyödyllistä sääntelyä, löytyy siitäkin porsaanreikä. Ehdotetussa sopimustekstissä mainitaan, että kaupan osapuolet voivat luoda säännöksiä saavuttaakseen ”perusteltuja poliittisia tavoitteita.” Mutta kuka määrittelee, mikä on perusteltua? Onko perusteltua, että tupakka-askeista poistetaan tuotemerkinnät – vai onko se loukkaus tavaramerkkilakia kohtaan? Onko GMO-merkintöjen lisääminen eläinperäisten tuotteiden pakkauksissa perusteltua, koska kuluttajat tahtovat tietää millä lehmiä on syötetty? Vai katsottaisiinko tämän olevan syrjivää, kun kyseessä olevat geenimanipuloidut tuotteet ovat tutkitusti ”turvallisia,” eli kenenkään ei tarvitse tietää niiden käytöstä? Tahdommeko todella, että näiden kysymysten kohtalosta päättä muutama sata juristia, toisin sanoen henkilöt jotka menneinä vuosina ovat selkeästi ilmaisseet kenen etuja ajavat. Tuloksena saattaisi olla se, että hallitukset voivat yhä luoda sääntöjä, mutta päätyvät siitä huolimatta maksamaan mittavat summat kompensaatioina yksityisille yrityksille.

Ei ole olemassa transatlanttista parlamenttia, joka toimii yleisen edun valvojana, kun uusia teknologioita syntyy tai vanhoja arvioidaan uudelleen. On myös epätodennäköistä, että molemmin puolin Atlanttia käytäisiin läpi samansuuntaisia lainsäädännöllisiä prosesseja standardien nostamiseksi. Lopulta pieni asiantuntijoiden ryhmä – ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista demokraattista valtuutusta – tekee päätöksiä, jotka vaikuttavat 800 miljoonaan transatlanttiseen kuluttajaan, muuttaen prosessin täysin epädemokraattiseksi.

Yhä useampi ihminen Atlantin molemmin puolin protestoi tällaisen kauppasopimuksen luomista vastaan ja puolustaa oikeuksiaan. Myös eri maiden parlamentit alkavat reagoida sekä entistä enemmän epäillä CETA:n ja TTIP:n toimivuutta. Uudet liittoumat Euroopassa, Yhdysvalloissa, ja Atlantin molemmilla puolilla tahtovat sanoa KYLLÄ reilulle ja kestävälle kaupalle – kaupalle joka hyödyttää kansaa – ja EI vallan ja rahan luovuttamiselle niille, joilla jo valmiiksi on runsaasti molempia.

Newsletter

Sign up to the newsletter for handpicked highlights of articles, interviews and translations published each month.

Select the language(s) for which you would like to receive notification :

Select the theme(s) for which you would like to receive notification :

Cookies on our website allow us to deliver better content by enhancing our understanding of what pages are visited. Data from cookies is stored anonymously and is never shared with third parties.

Find out more about our use of cookies in our privacy policy.