Eurooppaan on tullut yli miljoona uutta turvapaikanhakijaa kesästä 2015 lähtien, näistä Pohjoismaihin yhteensä noin 250 000. Tämä on saanut Pohjoismaat arvioimaan uudelleen maahanmuuttojärjestelmiään ja -palveluitaan. Koska Pohjoismaat hyötyvät suuresti väestönlisäyksestä, myös humanitaariset maahanmuuttajat olisi toivotettava tervetulleiksi ja riittävät palvelut ja koulutus turvattava paniikkiratkaisujen sijaan.

Tilastojen mukaan Suomen väestönkasvusta 76 % johtui vuonna 2014 maahanmuutosta. Ruotsissa maahanmuuton osuus väestönkasvusta vuonna 2015 oli 77 % ja Tanskassa jo 96 %. Pohjoismaissa väestö siis kasvaisi vaatimattomasti jos ollenkaan ilman muualta tänne muuttavia. Lisäksi maahanmuuttajien ikärakenne on huomattavasti nuoriin ja työikäisiin painottuvampi kuin muu Suomen väestö.

Kaikki Pohjoismaat pyrkivät houkuttelemaan eri alojen korkeakoulutettuja erityisosaajia. Kilpailu asiantuntijoista on kovaa ja vaatii erityisten strategioiden, maabrändin ja vetovoimatekijöiden miettimistä.

in-finnish

Työperusteinen maahanmuutto on kuitenkin vain osa Pohjoismaihin suuntautuvaa muuttoliikettä ja se osa, jota voidaan helpoiten hallita ja säännöstellä, esimerkiksi Suomessa ETA-maiden ulkopuolelta tulevien työlupien tarveharkinnalla.

Vuonna 2015 ensimmäisistä Maahanmuuttoviraston myöntämistä oleskeluluvista Suomeen oli työperusteisia 26%. Vastaava osuus oli Norjassa 43%, Tanskassa 25% ja Ruotsissa 15%.  Muut ja usein merkittävämmät oleskeluluvan hakusyyt Pohjoismaissa ovat perheside, pakolaisuus ja opiskelu.

Humanitaarinen maahanmuutto on toinen keskeinen keino väestönkasvuun. Pakolaiset tarvitsevat usein laajojakin kotouttavia toimenpiteitä ja palveluita, ennen kuin uudesta kotimaasta löytyy sopiva työ- tai opiskelupaikka. Heidän koulutus- ja työkokemustaustansa ovat heterogeeniset ja monet tarvitsevat täydennyskoulutusta.

Lisäksi humanitaarinen maahanmuutto on kiintiöpakolaisten vastaanottoa ja perheenyhdistämistä lukuun ottamatta ennakoimatonta maahanmuuttoa, joka johtuu monisyisistä globaaleista ilmiöistä ja jonka laajuuteen ja ajoitukseen vaikuttaminen ei ole yksinkertaista. Näistä syistä humanitaariseen maahanmuuttoon suhtaudutaan kielteisemmin ja rajoittavammin kuin muuhun muuttoliikkeeseen.

Pohjoismaat rajoittavat kilpaa humanitääristä maahanmuuttoa

Toisin kuin työperusteisesta maahanmuutosta puhuttaessa, humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvässä keskustelussa ja päätöksenteossa ei puhuta maahanmuuton edistämisestä, vaan sen hallintayrityksistä ja rajoittamisesta.

Yhteisiksi piirteiksi Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Norjan politiikassa nousevatkin pyrkimykset rajoittaa sekä uusien maahantulijoiden määrää että heidän etuuksiaan ja tehostaa turvapaikkaprosesseihin ja kotouttamiseen kuluvien resurssien käyttöä.

Rajoitukset koskevat joka maahanmuuton vaihetta: maahantuloa ja turvapaikan hakemista, vastaanottokeskuksessa asumista, kuntaan sijoittamisen jälkeisiä palveluja ja etuuksia sekä perheenyhdistämistä ja oleskelulupatyyppejä. Tehostamiset taas koskevat kielteisen päätöksen saaneiden maastapoistoa sekä erilaisia kotouttamistoimenpiteitä kuten kielenopetusta.

Yksi keino yrittää hallita saapuvien turvapaikanhakijoiden määrää ovat olleet Schengen-alueen sisärajatarkastukset. Tarkastukset estävät turvapaikkaa hakevien liikkumista EU:n alueella ja suuria määriä eri maista paenneita onkin juuttunut surkeisiin leiriolosuhteisiin pikaisesti pystytettyjen aitojen taa.

Toinen rajoituskeino on perheenyhdistämisen kiristäminen. Yleisesti perheenyhdistämisen katsotaan olevan kotoutumista edistävä tekijä ja se on myös hallittu ja turvallinen tapa matkustaa kohdemaahan. Kiristyksiä tehdään silti kaikissa Pohjoismaissa, joissa kautta linjan maassa on täytynyt asua aiempiin säännöksiin nähden pidempään ja tulojen on oltava korkeammat, että perhe on mahdollista yhdistää.

Ruotsissa perheenyhdistäjän on nyt osoitettava, että hän kykenee itsensä lisäksi elättämään myös puolisonsa, jonka haluaa maahan. Norjassa perheenyhdistämisessä tulorajoja on korotettu, ja perheen perustamisen ikäraja on nostettu 24 vuoteen pakkoavioliittojen vähentämiseksi ja sen varmistamiseksi, että parit tulevat toimeen omillaan. Myös rahallinen tuki matkoihin perheenyhdistämisen kautta Norjaan tuleville on lakkautettu.

Vaikka Ruotsin maahanmuuttopolitiikka monilta osin vaikuttaakin muita Pohjoismaita lempeämmältä, kiristyksiä on tehty sielläkin. Esimerkiksi syksyllä 2015 säädettiin väliaikainen laki, jonka mukaan Ruotsissa myönnetään jatkossa lähinnä määräaikaisia oleskelulupia.

Ruotsissa on viime syksystä keskusteltu kiivaasti siitä, onko koko ruotsalainen yhteiskunta järjestelmäromahduksen partaalla kasvaneen turvapaikanhakijamäärän vuoksi. Järjestelmäromahdusta on pidetty monen mielestä liioiteltuna ilmaisuna niille vaikeuksille, joita vastaanottokeskuksilla ja muilla turvapaikkaprosessissa mukana olevilla viranomaisilla on ollut, että kaikille Ruotsiin saapuville on saatu järjestettyä tarvittavat palvelut.

Tanskan hallitusohjelmassa tavoitteena on ”uusi, tiukka ja johdonmukainen ulkomaalaispolitiikka, joka varmistaa avoimen Tanskan niille, jotka pystyvät ja haluavat. Ja sulkee oven niiltä, jotka eivät halua”. Ohjelmassa esitetään mm. turvapaikanhakijoiden saamien avustusten leikkaamista opintotuen tasoisiksi, perheenyhdistämissääntöjen kiristämistä ja pysyvän oleskeluluvan saannin kieltämistä ilman tanskan kielen taitoa ja työtä oleville.

Kansainvälistä mediahuomiota herätti tanskalainen lakiuudistus poliisin luvasta etsiä ja takavarikoida turvapaikanhakijoiden tai maassa luvattomasti oleskelevien arvoesineitä. Esineistä saaduilla varoilla on tarkoitus kattaa turvapaikanhakijan Tanskassa oleskelun kustannuksia.

Norjan porvarihallitus on toteuttanut viimeisen kolmen vuoden aikana lukuisia toimenpiteitä tehdäkseen Norjasta vähemmän houkuttelevan kohteen turvapaikanhakijoille. Hallitus on lisännyt määrärahoja maasta poistamiseen. Myös vapaaehtoisen paluun määrää on lisätty ja on haluttu tarkentaa, että kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen maasta poistuminen ei ole vapaaehtoista vaan pakollista.

Ulkomaalaista voidaan myös pitää Norjassa aiempaa pidemmän aikaa pidätettynä ennen kuin tarvitaan oikeudelta vangitsemispäätös. Tämän katsotaan tehostavan maastakarkottamisia.  Lisäksi vastaanottokeskusten työntekijöiden vaitiolovelvollisuus keskusten asukkaiden asioista on poistettu ja työntekijöillä on nyt velvollisuus kertoa tietoja asukkaista maahanmuuttoviranomaisille.

Uudet tulijat pitäisi nähdä kaivattuna väestönlisäyksenä

Suomen hallituksen toimenpideohjelmassa lukee kotoutumisesta, että ” turvallisuuden ja osallisuuden kokemukset sitouttavat maahanmuuttajia suomalaiseen yhteiskuntaan ja osaltaan ennaltaehkäisevät nuorten kohdalla ulkopuolisuuden tunnetta ja väkivaltaista radikalisoitumistakin”. Turvallisuuden ja osallisuuden kokemukseen vaikuttaa konkreettisesti sekä mahdollisuus perheenyhdistämiseen että oleskelulupien määräaikaisuus.

Tulevaisuuden rakentaminen uudessa kotimaassa jää torsoksi, jos perheenyhdistäminen osoittautuu lähes mahdottomaksi. Keskeinen tekijä on myös lähtömaista säännöllisesti päivitettävän turvallisuusarvion vaikutus oleskelulupiin. Jos määräaikaisen oleskeluluvan saaneella on tiedossa, että lähtömaa voidaan koska vaan arvioida riittävän vakaaksi ja oleskelulupa jättää siksi uusimatta, turvallisuuden- ja kotoutumisentunnetta tuskin muodostuu.  Turvallisuusarvio ei myöskään voi olla ristiriidassa muiden lähtömaista tehtävien tilannearvioiden kanssa, kuten Suomessa on nyt käynyt.

Jos uudet tulijat halutaan tehokkaasti ja ripeästi kotouttaa Pohjoismaihin, perheenyhdistämistä on kohtuullistettava ja edistettävä.  Turvallisuusarviopäivitysten vaikutusta oleskelulupiin on harkittava uudelleen ja maahan tulijat on nähtävä sekä uusina vakituisina Suomen ja Pohjoismaiden asukkaina että myös eri puolille maata sijoittuvina uusina kuntalaisina.

Maahanmuuttajien osaaminen on tunnistettava nopeasti ja joustavia polkuja työelämään ja koulutukseen on rakennettava. Uudet tulijat kannattaa nähdä maahantulosyystä riippumatta kaivattuna väestönlisäyksenä, jonka myös halutaan jäävän. Nyt tarvitaan pitkälle tulevaisuuteen katsovaa suunnittelua eikä lyhytjänteisiä kriisiratkaisuja.

Luvuissa on käytetty lähteinä Pohjoismaiden tilastokeskusten väestötilastoja vuosilta 2014-2016.